Vasemmistoliiton Täydellinen maailma -podcast

Vasemmistoliiton Täydellinen maailma -podcast


Ohjelmatunnus: Yle Kioski esittää. [Taustalla soi kevyttä kitara- ja huilumusiikkia.] Tämä on Täydellinen maailma ja Jussi Latvala. [Musiikki lakkaa] [Taustalla soi rentoa kitara- ja bongorumpumusiikkia.] Jussi Latvala: Tervetuloa Täydelliseen maailmaan, jossa Vasemmistoliitto on laittanut asiat kuntoon! Pitkään väitettiin, että globaali talous vaatii Suomea milloin leikkaamaan, milloin alentamaan veroja – ja milloin tukemaan suuryhtiöitä. Täydellinen maailma syntyi, kun nämä väitteet kunnolla kyseenalaistettiin – ja katsottiin globaalikapitalistin bluffi. Suomesta rakennettiin yhteiskunta, jossa pääoma on renki – eikä isäntä: enää kansainväliset sijoittajat eivät kahmi voittoja tileilleen, vaan yhdessä luotu taloudellinen – hyvä jaetaan reilusti ja oikeudenmukaisesti ihmisten kesken. Täydellisessä maailmassakin markkinatalous – toimii, mutta säädellysti ja työntekijän oikeuksista huolehtien. Kaikille on laissa turvattu minimipalkka– mutta itse asiassa yhä suuremman osan hommista hoitavat robotit. Se tietää enemmän vapaa-aikaa – ihmisille: missä muka on määrätty, että työviikon on oltava juuri viisi- eikä vaikka nelipäiväinen? Eikä elämä olekaan pelkää työntekoa. Täydellisessä maailmassa jokainen saa olla sellainen kuin on – eivätkä ahtaat sukupuoliroolit enää sido ihmisiä. Eriarvoisuuden poistaminen ei ole vain palkkakysymys. Vaikka ihmiset ovat erilaisia, he ovat samanarvoisia. Ihmisten lisäksi täydellisessä maailmassa arvostetaan – luontoa ja eläimiä. Metsänomistajia palkitaan, kun hakkuita lykätään. Fossiilisilla polttoaineilla – ei enää ilmakehää saastuteta. Liha on yhä useammin juhlaruoka eikä joka aterian vakioaines. Täydellinen maailma on nimenomaan maailma, ei vain Suomi. Sotilasliittoja ja asevarustelua purkamalla – rauha leviää kaikkialle, talousjärjestelmä on reilu kaikille yhteiskunnille ja demokratia kukoistaa ympäri planeettaa. [Musiikki loppuu.] Jussi Latvala: Tervetuloa Täydelliseen maailmaan vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson! Li Andersson: Kiitos. Jussi Latvala: Käytiinkö me äsken sun mielestä sellaisessa täydellisessä maailmassa, joka olisi – vasemmistoliiton ehkä jonkinlainen utopia? Li Andersson: No todellakin käytiin. Jussi Latvala: Okei. Li Andersson: Mä jo hymyilin leveästi täällä. Kuulostaa ihanalta paikalta. Jussi Latvala: Mahtavaa. Onks jotain, mitä sun mielestä pitäisi ehdottomasti lisätä tohon äskeiseen – kuvaukseen, vaikka ehkä siinä aika paljon tuli nyt vasemmistoliiton tavoitteita? Li Andersson: Kyllä siinä tuli aika kattavasti meidän eri tavoitteita ja mä tykkäsin myöskin siitä, että puhuttiin – maailmasta eikä vain Suomesta, että se globaali ja kansainvälinen ulottuvuus oli siinä mukana. Ehkä semmoinen sukupuolten tasa-arvo vielä. Se tuli tavallaan normien kautta, mutta myöskin se, että se – toteutuu myöskin käytännössä, kun katotaan toimeentuloa esimerkiksi tai työmarkkinoita. Jussi Latvala: Li Andersson, minkä takia me ei vielä eletä vasemmistoliiton täydellisessä maailmassa? Mikä sitä tällä hetkellä estää? Li Andersson: No kyllä mä luulen, että yksi iso este matkalla sinne on juuri tää globaali kapitalisti, joka – siinä mainittiin ja se, että totta kai meillä on maailmassa aika vahvoja tahoja, joilla on paljon rahaa – ja myöskin vahvoja taloudellisia intressejä ikään kuin säilyttää oma valta-asemansa. Se näkyy esimerkiksi – kun nyt puhutaan ilmastonmuutoksen hillinnästä ja torjunnasta, niin fossiilitaloudessa on edelleen hyvin – paljon rahaa globaalilla tasolla ja niillä on sitten tietyt omat intressit ikään kuin hidastaa niitä muutoksia – mitä meidän pitäisi saada aikaan. Samaten ne meidän esitykset työaikaan liittyen tai tulonjakoon liittyen – niin tietenkin lisäisi tasa-arvoa radikaalisti, mutta tarkoittaa sit taas sitä, että nää suurimpia – sijoitustuottoja tai pääomatuloja saavat saisivat vähemmän kuin tällä hetkellä. Jussi Latvala: Niin, tää onkin mielenkiintoista. Jokaisella puolueella on tietenkin oma ydinkannattajajoukko – joille sitten puolueen täydellinen maailma olisi varmaan hieno paikka. Mut jos miettii sellaista tyyppiä – joka vaikka ihan ammatikseen sijoittaa rahaa erilaisiin firmoihin ja mahdollistaa näin näiden firmojen kasvun – ja toisaalta sitten käärii osan voitoistakin. Olisiko vasemmistoliton täydellinen maailma tämmöiselle – ihmiselle kovin täydellinen paikka, jos tienaa sillä, että sijoittaa rahaa ja käärii voittoja? Li Andersson: No mä ajattelen, että se olisi täydellinen maailma myöskin niille ihmisille sen takia – että me tiedetään, meillä on itse asiassa tästä vielä aika epätäydellisestäkin maailmasta aika paljon – tutkimustietoa siitä, että sellaiset yhteiskunnat, jossa kuilut eivät ole kovin isoja tai tuloerot eivät ole kovin – isoja, niin ne on itse asiassa turvallisempia ja hyvinvoivempia niin kuin kaikille, jotka siinä – yhteiskunnassa elää. Eli myöskin niille suurituloisimmillekin ihmisille. Sehän ei tarkoita – eihän meidänkään täydellisessä maailmassa ole kielletty sijoitustoimintaa tai kielletty rikastuminen – mutta totta kai se näkyy siinä, että kuitenkin pyritään nykyistä tasaisempaan tulonjakoon ja globaalistikin – erityisesti siihen, että vauraus jakautuisi nykyistä tasaisemmin. Jussi Latvala: Mut eli vasemmistoliiton täydellisessäkin maailmassa voisi olla työkseen pääomasijoittaja? Li Andersson: Kyllä varmasti voisi olla joo. Jussi Latvala: Joo. No sä äsken mainitsit, että on kuitenkin olemassa tämmöisiä voimakkaita tahoja – ehkä energia-ala ja muut tämmöiset isot taloudelliset bisnekset, jotka tällä hetkellä estää sen, minkä takia – me ei eletä täydellisessä maailmassa. Onko suomalainen demokraattinen järjestelmä ja vaikka – vasemmistoliitto puolueena sit niin voimakkaita voimia, että tämmöinen täydellinen maailma on jotenkin – realistisesti saavutettavissa? Li Andersson: Mä oon kyllä siis siinä mielessä demokratiaan uskovainen itse, että kyllä mun mielestä – meidän pitää pitää kiinni siitä ajatuksesta, että kansanvaaleilla valitut edustajat, niin heillä pitää olla – myös oikeus ja valta sanella markkinoita ja niin kuin puuttua esimerkiksi, jos nyt katotaan finanssipuolella – sitä mitä on tapahtunut Euroopassa kuin Yhdysvalloissa viimeisen 10 vuoden aikana, niin tavallaan osoittaa – sen, että silloin kun asiat menee huonosti ja tulee kriisi, niin sit se on kuitenkin julkisen vallan vastuulla turvata – ihmisten saatavia tai pitää pankit pystyssä ja niin pois päin, niin kyllä julkisella vallalla pitää olla sellaisia – päättäjiä, jotka myöskin ovat halukkaita ja tarpeeksi rohkeita, että ovat valmiita suitsimaan näitä – voimakkaita bisnesintressejä siellä, missä se on yhteiskunnan kokonaisedun kannalta perusteltua. Jussi Latvala: Okei. Eli vasemmistoliiton täydellisessä maailmassa pankit ei vain kaatuisi ongelmatilanteissa – valtion syliin ja päättäjien syliin ja demokraattisen järjestelmän syliin, vaan demokraattinen järjestelmä – myös suitsisi niitä ja asettaisi nykyistä tiukempia rajoja? Li Andersson: Kyllä, ja jopa ehkä niin, että silloin pankit myöskin joutuisivat kantamaan vastuun – ja seuraukset siitä omasta holtittomasta riskinotosta. Tällä hetkellähän se on mennyt niin, että pankit – luottavat siihen, että ne ovat liian isoja kaatuakseen, eli luottavat siihen, että julkinen valta sitten aina tulee – vastaan ja tukee, koska päättäjät arvioi, että ne seuraukset muutoin pankkijärjestelmälle – ja julkistalouksille olisi liian niin kuin suuret. Tää on käytännössä nyt ollut se, mitä on tapahtunut – niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. Kun julkinen valta sitten käyttää rahaa siihen, että ne korjaa pankkien – pankkien aiheuttamaa vahinkoa, niin sitten ne yrittää ikään kuin tasapainottaa tätä taloudellisesti sitten – nipistämällä julkisista menoista, joka näkyy tavallisten ihmisten arjessa siinä, että leikataan koulutuksesta – tai sosiaaliturvasta. Jussi Latvala: No hei, hyvä Li, kun mainitsit sen, että sä olet demokratiauskovainen, koska tää mua – just kiinnostaa puolueiden puheenjohtajissa, että missä määrin poliitikot ja varsinkin te puheenjohtajat mietitte – erilaisia utopioita. Miten paljon sä poliitikkona eduskunnassa, muilla foorumeilla mietit täydellistä – maailmaa vai onks se enemmän sitä, että mietitään sitä, että mikä nyt on mahdollista ja mihin nyt sitten talous – tällä hetkellä taipuu ja voidaanko nyt johonkin laittaa parisataatuhatta euroa lisää? Li Andersson: No mä, se mikä musta tekee politiikasta taiteen lajin, on se, että sun pitää miettiä sekä–että. Sulla pitää olla joku käsitys siitä unelmamaailmasta tai utopiasta, siitä suunnasta, mihin sä haluat – yhteiskuntaa kehittää. Sun pitää tietää, miksi sä haluat kehittää sitä suuntaa. Sulla pitää olla aika selkeä – ihmiskuva. Yllättävän paljon politiikassa itse asiassa pelataan just eri puolueiden ihmiskuvilla, et ne – on yllättävänkin läsnä mun mielestä silloin kun puhutaan vaikka aktiivimallista tai sosiaaliturvasta. Mutta tietenkin, jotta sä olet taitava poliitikko, niin sun pitää myöskin nähdä, että mitkä ne saattaa sitten olla – vaikkapa seuraavan neljän vuoden aikana tässä reaalimaailmassa sellaiset pienet askeleet – mitä otetaan sinne sun utopian suuntaan. Silloin kun sä pystyt yhdistämään konkreettinen päivänpolitiikka – semmoiseen laajempaan visioon, niin silloin poliitikko on mielestäni oikeilla jäljillä. Jussi Latvala: No minkälainen on sun ihmiskuva Li Andersson? Li Andersson: No kyllä mun ihmiskuva on siinä mielessä hirveän positiivinen. Mä sanon, että kyllä mä lähden – siitä, että jokainen meistä on tavallaan tuskaisen tietoinen siitä, että tää nyt saattaa olla ainoa kerta – mikä meillä on täällä maapallon päällä ja kaikki ihmiset pyrkii tekemään parasta siitä ajasta. Ihminen on – lähtökohtaisesti kuitenkin sellainen olento, joka haluaa olla aktiivinen ja haluaa tehdä asioita, mutta sekin – on totta, että sit meidän elämään saattaa olla vastaan sellaisia tapahtumia tai sellaisia tilanteita, jotka sitten – vaikuttaa hyvin oleellisesti siihen, että minkälaiseksi se sun elämä muodostuu, ja ne ei ole aina myöskään – sellaisia, mihin me voidaan suoraan itse vaikuttaa tai suoraan itse valita. Paljon me tiedetään, että ihmisten perhetausta esimerkiksi vaikuttaa siihen. Se, että omat vanhemmat – ovat olleet köyhiä, lisää huomattavasti todennäköisyyttä sille, että itsekin joutuu esimerkiksi toimeentulotukea – nostamaan. Mut et jos puhutaan esimerkiksi perustulosta tai sosiaaliturvasta, niin mä en allekirjoita – sitä ajatusta, minkä monet esittää siitä, että ihminen on niin kuin lähtökohtaisesti laiska ja itsekäs ja häntä – pitää aina rankaista ja kontrolloida, jotta hän tekee jotain yhteiskunnan kannalta fiksua tai tekee töitä esimerkiksi. Jussi Latvala: Eli luotat siihen, että ihmiset on lähtökohtaisesti hyviä ja haluaa tehdä – asioita maailmassa? Li Andersson: Kyllä, kyllä. Jussi Latvala: Mikä sut on vasemmistoliiton arvoissa ja visioissa alun perin sitten saanut pauloihinsa – kun selvästi mietit myös jonkin verran utopioita ja täydellistä maailmaa? Li Andersson: Kaksi asiaa, mitä mä muistan, et silloin kun mä olin nuori, alle kaksikymppinen ja jotenkin – löysin vasemmistonuoret ja sitten puolueen. Ensimmäinen oli se, että mua on aina viehättänyt – vasemmistoliitossa se, että saa tavallaan sekä kunnianhimoisen ympäristöpolitiikan – että tän taloudellisen tasa-arvon ja niin kuin sen analyysin siitä. Kaikissa muissa puolueissa – niin kuin jompikumpi puoli painotus on vahvempi, mutta vasemmistoliitossa on molempia. Sit toinen oli se – että mä olen aina pitänyt siitä niin kuin vasemmiston kansainvälisyydestä. Se on mun mielestä aina ollut yksi niistä liikkeistä, joka puhuu paljon myöskin kansainvälisestä – solidaarisuudesta, ottanut kantaa globaaliin kauppapoliittisiin kysymyksiin, veroparatiisitalouteen – myöskin näihin sodan ja rauhan kysymyksiin. Tavallaan yrittänyt aina myöskin analysoida just maailmaa – ja ei ainoastaan Suomea ja vain kansallisvaltion rajojen sisällä asioita. Ehkä semmoinen tietynlainen globaali – solidaarisuus ja ymmärrys siitä, että ihmiset niin kuin, et ne ihmisten intressit rakentuu muiden asioiden kautta – kuin sen, että minkä valtion kansalainen sä satut olemaan. Se mun mielestä on aina ollut hienoa – vasemmistolaisessa ajattelussa. [Kevyttä kitaramusiikkia]
Ohjelmatunnus: Täydellinen maailma.
[Musiikki loppuu.] Jussi Latvala: Täydellinen maailma -haastattelussa on vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson. Puhutaan seuraavaksi työstä, ja tää taitaa ollakin vasemmistoliitolle tuttu teema. Vasemmistoliiton tavoitteista löytyy työajan lyhentäminen, ja sä olet Li itekin puhunut siitä – että Suomessa voitais ainakin koklata vaikka nelipäiväistä työviikkoa tai kuusituntista työpäivää – työaikaa. Miksi ajattelet näin, että työaikaa vois lyhentää? Li Andersson: No tähän asti, aika pitkään maailmassa kehitys oli sellainen, että kun työn tuottavuus nousi – niin myöskin työntekijät itse halusivat ulosmitata sen työajan lyhentämisenä. Jussi Latvala: Eli kun tehtaisiin tuli koneita suorittamaan aiemmin ihmisten tekemiä duuneja, niin… Li Andersson: Aivan. Kun tuottavuus nousi, niin sitä pystyttiin hyödyntämään sitä kautta, että esimerkiksi – lauantai ei ole enää työpäivä Suomessa, vaikka se oli sitä vielä, no on siitä nyt aika monta vuosikymmentä – mutta näin on ollut kuitenkin aikaisemmin. Tää kehitys jossain kohtaa loppui ja nyt me ollaan ehkä – enemmänkin sellaisessa tilanteessa, jossa aika monet tekee vähän liikaakin töitä, työuupumus ja burnoutit – on niin kuin hyvin yleisiä työikäisten aikuisten keskuudessa. Sit meillä on paljon ihmisiä, jotka ovat – kokonaan ilman töitä. Mä ymmärrän, että sitä ennen tää yleinen siirtyminen lyhyempään työaikaan, niin oli aika – iso projekti eikä välttämättä kovin helppo toteuttaa näin niin kuin reaalipoliittisena tavoitteena, mutta tällainen – kokeilu pitäisi tehdä meidän mielestä jo ensi vaalikaudella, että kokeillaan miten se vaikuttaa – ihmisten hyvinvointiin. Vähän samalla tavalla kuin mitä tää perustulokokeilu, mitä nyt tehtiin. Jussi Latvala: Miten tohon kokeiluun pääsee mukaan? Mä luulen, että aika monia kiinnostaa nelipäiväinen – työviikko tai lyhyempi työpäivä. Li Andersson: Se pitää kattoa, kattoa sitten jos päästään, päästään hallitusvastuuseen ensi vaalikaudella – niin millä aloilla me sitä toteutetaan. Jussi Latvala: Okei. Mutta tarkoittaisiko lyhyempi työaika myös sitä, että sitten palkkaa tulisi – vastaavasti vähemmän? Li Andersson: Siihen voisi olla vähän eri sovelluksia, alakohtaisia siis. Musta se riippuu tosi paljon – jos puhutaan matalapalkkaisesta hoiva-alasta esimerkiksi, niin en usko, että kellään on taloudellisia – mahdollisuuksia lyhentää työaikaa niin, että palkka lyhenisi samassa suhteessa. Esimerkiksi Ruotsissa – Göteborgissa tämmöinen kokeilu tehtiin, missä palkka pysyi, et ne tavallaan kokeili, että miten just – hoiva-alalla kolmivuorotyötä tekevät, että miten heidän hyvinvointiin vaikutti se työajan lyhennys, mutta – pidettiin palkka samalla tasolla kuin aikaisemmin. Sit saattaa olla kyllä taas muilla aloilla, jossa palkkataso – on korkeampi, myös sellasia, jotka mielellään tavallaan lyhentäisi sitä työaikaa ja palkkaa, jos ei ihan – samassa suhteessa, niin kuitenkin niin, että pienenisi. Mut se on sitten työntekijä- ja alakohtaista – että mihin ihmiset itse suostuu. Aika paljonhan tässä on myöskin kyse asenteista suomalaisilla työmarkkinoilla. Me ollaan, Suomi on tavallaan tämmöinen, kansainvälisestikin vertaillen kokotyöaikamaa – että täällä ollaan kokopäivätöissä esimerkiksi naiset enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Jussi Latvala: Tästä voitais vähän niin kuin ottaa takapakkia? Li Andersson: Niin. Ehkä tekisi työmarkkinoille hyvää, ehkä tekisi ihmisten jaksamiselle, työhyvinvoinnille – hyvää, ehkä tekisi syntyvyydellekin hyvää, ruuhkavuosia eläville se, että olisi vähän enemmän joustoja. Olisi yleisempi myöskin semmoinen kulttuuri Suomessa, että voidaan tehdä, tehdä niin kuin lyhyempääkin – työaikaa vapaaehtoisesti. Jussi Latvala: Vasemmistoliiton tärkeimmissä tavoitteissa on myös ilmastonmuutoksen suitsiminen. Mä haluan nyt kytkeä tän tähän lyhyempään työaikaan sillä tavalla, että eiks olisi tosi hyvä juttu, jos ihmiset – sais vähemmän palkkaa, koska silloin he kuluttaisi vähemmän, ei lentelisi lomalle ympäri maapalloa – ja saastuttaisi planeetta. Eiks se olisi tosi hyvä juttu, että kaikilla olisi myös pienempi palkka, jotta me ei – kulutettaisi niin paljon planeetan resursseja? Li Andersson: Mä ymmärrän, mitä sä haet takaa. Tavallaan pitää huomioida se, että meillä on – myöskin työtä tekeviä köyhiä Suomessa. Sit jos puhutaan tästä, niin pitää tavallaan huomioida – eri todellisuudet, missä ihmiset elää. Musta se on tärkeä nostaa esille, kun puhutaan työajan lyhentämisestä. Mutta mikä on kaikista kallisarvoisinta, mitä me voidaan saada? Mun mielestä sehän on aikaa, vapaa-aikaa. Aikaa meidän läheisten ihmisten kanssa. Aikaa, jolloin me voidaan myöskin tehdä paljon muuta – niin kuin yhteiskunnan kannalta hyödyllistä. Ihmiset järjestää kulttuuritapahtumia vapaa-ajallaan. Ihmiset osallistuu järjestötoimintaan vapaa-ajallaan. Ihmiset pitää huolta läheisimmistään vapaa-ajallaan. Me tehdään paljon myöskin yhteiskunnan kannalta fiksua silloin, kun me emme ole töissä. Jos tän haluaa kytkeä ilmastonmuutokseen, mä olen tällain niin kuin 31-vuotiaana pohtinut tosi paljon – tätä niin kuin mun sukupolven ilmastoahdistusta varsinkin kytkettynä tähän lentämiseen. Me ollaan – niin kuin poikkeuksellisen tietoisia siitä, kuinka iso asia tää on ja miten nopeasti pitää ratkaista – ja että se myöskin edellyttää niin kuin muutoksia meidän elämäntavoissa. Sit me ollaan samanaikaisesti – se sama sukupolvi, jolle sanottiin: lentäkää, kokekaa… Jussi Latvala: Menkää maailmalle. Li Andersson: Menkää maailmalle. [Naurahtaa] Meillä ei ollut siihen mahdollisuuksia. Niin jotenkin, et tavallaan mä tunnistan tän oravanpyörän aika monesta tyypistä mun omassa lähipiirissä – että tehdään hirveästi duunia, tehdään luovaa työtä, joka voi olla henkisesti aika raskasta, harmaata ylityötä – ja sitten kaikki on niin piipussa, että ne ikään kuin tarvitsee sen getawayn, että ne niin kuin lentää – jonnekin Thaimaahan tai Kreikkaan tai mihin nyt sitten rahat riittää, vaan että ne pääsee niin kuin pois. Miten jos tän työajan lyhentäminen vois kytkeä niin, että muutetaan koko meidän tapaa tehdä töitä – ja elää sitä kautta ilmastonäkökulmasta fiksumpaan suuntaan, että meillä ei olisi enää näin pakottava tarve – vaan päästä eroon kaikesta ja tauolle? Jussi Latvala: Lentäminen on tietenkin vain yksi asia tässä ilmastonmuutoskokonaisuudessa, mutta mulle – jää usein epäselväksi se, että kun ilmastonmuutoksen suitsimisen yhteydessä puhutaan siitä, että pitää – kuluttaa vähemmän planeetan resursseja, niin jos palkasta ei olla valmiita leikkaamaan, niin mihin – meidän sitten ne rahat pitäisi oikein laittaa? Mä ymmärrän tän, mitä sanoit aikaisemmin, että tietenkin – on myös köyhiä ja pienituloisia ihmisiä, joille kaikki eurot on tärkeitä. Mutta laajemmin, mihin me kulutetaan – rahaa, jos ilmastonmuutos pitää pysäyttää? Li Andersson: No siis onhan se selvää, että ilmastonmuutoksen kannalta on tosi paljon muutoksia – mitä pitäisi tapahtua myöskin meidän kulutuskulttuurissa. Kattokaa tai siis katotaan – vaatebisnestä: se on aivan järkyttävää. Se, että mihin ihmiset voisivat sen rahansa käyttää, niin kyllähän – me voitais kuluttaa huomattavan paljon kestävämmin kuin mitä me tehdään tällä hetkellä. Voitais kuluttaa – palveluita paljon enemmän kuin me tehdään tällä hetkellä. Ja kyllä mä niin kuin toivon myöskin, että jos – nyt ihmiset miettii liikkumistapoja, et ne, joilla on rahaa, niin sitten pohtisi sitä, että voiko mennä junalla – lomakohteisiin tai voiko matkustaa Suomessa tai voiko niin kuin tehdä muun tyyppisiä valintoja kuin mitä – tähän asti on tehnyt. Jussi Latvala: Täydellinen maailma -haastattelussa vasemmistoliiton puoluejohtaja Li Andersson. Puhutaan seuraavaksi nuorista. Mitä vasemmistoliitto lupaa nuorille seuraavalla vaalikaudella? Li Andersson: No seuraavalla vaalikaudella, mä luulen, että ehkä se meidän tärkein lupaus nuorille on se – että me olemme yksi niistä puolueista, jotka aidosti suhtautuu kunnianhimolla ilmastonmuutoksen – hillintään ja joka myöskin ymmärtää sen, että meillä ei oo enää aikaa hukattavana. Mä olin eilen puheenjohtajana ilmastopaneelissa, jossa sanoin, että vuonna 2009, 10 vuotta sitten – mä olin ilmastoahdistuneena kaksikymppisenä marssimassa Kööpenhaminassa Kööpenhaminan – ilmastokokouksen yhteydessä. Sehän floppasi. Nyt on, siitä on 10 vuotta ollut tätä, että pitäisi tehdä jotain. Meillä ei ole aikaa enää sellaiselle poliittiselle puheelle, että nyt pitää alkaa tapahtua. Sit toiseksi me – ollaan kovasti myöskin pidetty ikään kuin nuorten puolia, mitä tulee koulutukseen. Musta on niin kuin kyllä – varmasti yksi syy, minkä takia tää koulutuksesta leikkaamisen jatkaminen on ollut niin helppoa – niin on se, että se nuorten ääni ei vaan kuulu yhtä vahvasti edelleenkään eduskunnassa ja päätöksentekopaikoilla, mitä pitäisi. Jussi Latvala: Puhutaan loppuun vielä lyhyesti tästä Suomen poliittisesta järjestelmästä ja siitä – miten asioista päätetään. Vasemmistoliitto on viettänyt viime vuodet oppositiossa ja iso kuva suomalaisessa – politiikassa on tietenkin se, että hallitus nyt sitten päättää, mitä Suomessa tapahtuu. Näin homma toimii – kun meillä on enemmistöhallituksia. Onks Li Andersson sun mielestä reilua, että ne äänestäjät, jotka sattuu – äänestämään hallitukseen sujahtavaa puoluetta, saa mahdollisesti tahtonsa läpi aika monessa asiassa – ja sit taas ne, joiden puolue päätyy oppositioon, niin jää neljäksi vuodeksi nuolemaan näppejään? Li Andersson: Politiikka on kyllä hieman tai se ei ole noin mustavalkoista, vaan tota kyllä se dynamiikka on – vähän erityyppinen, koska ilman hyvää oppositiota ei ole demokratiaa. Eli kaikissa demokratioissa opposition – rooli on aivan hirvittävän tärkeä, koska sen tehtävä on haastaa hallitusta, kyseenalaistaa mitä tehdään – ja esittää parempia vaihtoehtoja. Jos nyt miettii tätä vaalikautta, niin oppositio on itse asiassa saanut – aikaiseksi aika paljon. On paljon tällaisia lakiesityksiä, mitä hallitus antoi, mitkä ne on perunut. Varhaiskasvatusmaksujen nostaminen, mitä olivat tekemässä. Eläkeläisten sosiaaliturvaa – oltiin heikentämässä asumistuen osalta. On niin kuin paljon tällaisia yksittäisiä päätöksiä, joissa olemme – niin kuin hyvällä kritiikillä saaneet asioita aikaiseksi. Jussi Latvala: Mut eikö oppositiossa olla myös sitä mieltä, että hallitus on tehnyt hyvin ehkä – porvaripolitiikan näköisiä toimia Suomessa viime vuosina? Li Andersson: Hyvinkin joo. Mun mielestä tätä hallitusta ei voi moittia siitä, etteikö, etteikö olisi saatu – asioita aikaiseksi, mutta meidän näkökulmasta aivan vääränlaisia asioita. [Naurahtaa puhuessaan.] Siis on tää ollut, jos miettii meidän ehkä tämmöisen punavihreän opposition näkökulmasta, niin tää hallitus – on ollut arvokysymyksissä äärimmäisen konservatiivinen. Translaki ei ole edennyt. Miesten ja naisten välistä, tasa-arvo kuitattiin yhdellä lauseella hallitusohjelmassa, missä vaan todettiin – että naiset ja miehet on nyt tasa-arvoisia. Esimerkiksi tää lomarahanleikkaus, mikä kohdistettiin – julkiselle sektorille, niin oli täysin ristiriitainen sen kanssa, että halutaanko kaventaa palkkaeroja – tai lisätä tasa-arvoa työelämässä. Perhevapaauudistusta ei tehty. Aborttioikeusasia on asia, mistä pitää – edelleen äänestää. Ulkoministeri esittää abortinvastaisia kannanottoja julkisuudessa Suomessa vuonna 2019 – käsittämätöntä. Sitten työmarkkinapolitiikka on ollut erittäin raakaa, että se on ollut selkeästi – työnantajapuolta hyödyttävää. On leikattu työntekijöiden palkkoja suoraan. Tosi poikkeuksellista – pohjoismaisessa mittakaavassa. Niin ja sitten vielä tää tulonjakopolitiikka. Eli tavallaan köyhiltä on otettu ja rikkaille on annettu. Jussi Latvala: Eli ehkä nyt voi sanoa, että hallituspuolueita äänestäneet on saanu vähän – enemmän kuin oppositiopuolueita äänestäneet? Li Andersson: No siis totta kai. Ainahan saa enemmän aikaiseksi, mutta musta on niin kuin hyvä kaikkien – tiedostaa se, että aina on jotain puolueita oppositiossa ja oppositiolla on demokratiassa myös – tosi tärkeä tehtävä. Jussi Latvala: Seuraavalla vaalikaudella vasemmistoliittokin tietysti sitten haluaa – tehdä omannäköistä politiikkaa. Li Andersson, ihan viimeisenä kysymyksenä: haluaisitko sä elää – sellaisessa täydellisessä maailmassa, jossa vasemmistoliitto päättää kaikesta? Li Andersson: Ihan kaikesta? Jussi Latvala: Hmm. Li Andersson: No ehkä siis siinä mielessä ei, että kyllä mun mielestä tämmöinen monipuolueinen – parlamentaarinen järjestelmä on kerta toisensa jälkeen näyttänyt vahvuutensa, jos nyt verrataan tilanteisiin – joissa Briteissä tai Jenkeissä tai monissa muissa tämmöisissä niin kuin kaksipuoluejärjestelmän maissa. Tietenkin mä toivoisin, että me saatais olla vallassa yhteistyössä sellaisten puolueiden kanssa – joiden täydelliset maailmat ovat mahdollisimman lähellä meidän, koska silloin se tarkoittaa myöskin sitä – että politiikka mitä me tehdään, aidosti on sellaista, mikä vie oikeeseen suuntaan. Jussi Latvala: Kiitos haastattelusta vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson! Li Andersson: Kiitos. Ohjelmatunnus: Tämä on Täydellinen maailma ja Jussi Latvala.

11 thoughts on “Vasemmistoliiton Täydellinen maailma -podcast

  1. Sosialisti on vähemmän yllättäen kaikista suopein ajatukselle yksinvallasta "muiden samanmielisten kanssa". Pahat oikeistorasistinatsifastistipuolueet sen sijaan painottivat monipuoluejärjestelmän järkevyyttä ja kaikkien mielipiteiden näkyvyyttä.

  2. Huhhuh miten naiivia puhetta… Kaikki ihmisetkö ovat lähtökohtaisesti hyviä ja ahkeria 😀 Ja mitenköhän tuossa luulette käyvän rahan arvolle kun työaikaa lyhennetään ja palkkoja nostetaan..? Aika lapsellista puhetta.

  3. Tämä ilmastonmuutokseen liittyvä korjausliike Suomen toimesta on myös uskomattoman lapsellista kuvitelmaa.. Ei tietenkään pidä jättää hyviä toimenpiteitä tekemättä sen tosiasian takia että Suomen merkitys on globaalisti mitätön, mutta järki käteen ettei tehdä taloudellista itsemurhaa, jolloin tehokkaat ympäristötoimet loppuvat lyhyeen.

  4. Täydellinen maailma on ilman Li Anderssonia…oliko tää joku vitsi🤣😂🤣 muuta nyt piipertämään mökkiin..anna keisarille se mikä on hänen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *